Keskiviikkona 16.3. kokoonnuimme museoalan ammattilaisten kanssa Keski-Suomen museolle esineiden affektiiviseen taikapiiriin. Työpajamme tavoitteena oli tarkastella esineisiin kietoutuvia aistikokemuksia, tunteita ja näiden kulttuurisia merkityksiä (täältä voit lukea Eerikan aiemman postauksen aiheesta). Ilmassa oli jännitystä, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme kokeilemaan affektikortteja käytännössä tutkimusryhmämme ulkopuolella. Mielissämme risteili paljon kysymyksiä: millaisen vastaanoton työskentely korttien avulla saisi? Toisivatko affektikortit mitään lisää esineisiin liittyvien kokemusten tarkasteluun?
Olimme pyytäneet jokaista osallistujaa valitsemaan itselleen merkityksellisen esineen ja kirjoittamaan esineen tarinan etukäteen, ja työpajan aluksi kävimme jokaisen tarinan läpi. Ilahduttavan monella osallistujalla myös itse esine oli mukana työpajassa, mikä teki esineen konkreettisemmaksi myös muille osallistujille. Osa osallistujista oli valinnut esineensä museokokoelmista, eikä sen tuominen siksi ollut mahdollista. He olivat kuitenkin liittäneet tarinaansa valokuvia, ja niitä katsomalla muiden osallistujien oli mahdollista saada tarkempi kuva kyseessä olevasta esineestä.
Tarinoiden jakamisen ja lyhyiden keskusteluiden jälkeen aloimme affektikorttien avulla työstää esineisiin ja niiden herättämiin muistoihin liittyviä tunteita ja kokemuksia pienissä ryhmissä. Pohdimme ensin esinettä eri aistien kautta: miltä esine kuulostaa, miltä se tuoksuu tai tuntuu. Jotkut esineistä herättivät myös makumuistoja, kuten vaikkapa norsumuki, josta esineen omista oli lapsena juonut kahvilla ”terästettyä” kaakaota. Toisen osallistujan koulussa Darwi-massasta tekemän peikon tuoksu toi puolestaan monille mieleen omia koulumuistoja.
Työpajamme nimi tuntuu näin jälkikäteen erittäin osuvalta, sillä jo tarinoiden jakaminen loi taikapiirin, jonka tunnelma oli jollain tavoin käsinkosketeltava. Osallistujat pystyivät samaistumaan muiden kertojien tarinoihin ja jakoivat myös omia kokemuksiaan ja tunteitaan. Esineiden tutkiminen korttien avulla synnytti myös kehollista vuorovaikutusta: työpajassa otetuista valokuvista on helppo nähdä kuinka osallistujat kurottuvat toisiaan kohti, haluavat kokea ja tietää esineestä enemmän. Yksi osallistujista kirjoittikin palautteessaan, että kyse oli uudenlaisesta tunteista puhumisen ja ajattelun tasosta, jolla on merkitystä esinetutkimuksen kannalta. Kukapa meistä ei olisi halunnut ottaa työpajassa ollutta lelukoiraa syliin ja hiukan silitellä sitä?
Lämmin kiitos vielä kerran kaikille osallistujille. Oli hienoa nähdä, kuinka rohkeasti jaoitte esineisiin liittyviä vaikeitakin tunteita. Kaikkia esille nousseita tunteita ei esineen omistaja ehkä osannut alun perin ajatellakaan. Uskallamme siis jo ensimmäisen kerran jälkeen todeta, että affektikortit toimivat: niiden avulla esineitä oli mahdollista tarkastella syvemmin, ja korttien avulla oikeanlaisten tunteiden löytäminen ja niiden nimeäminen oli helpompaa.
Kehitystyömme korttien kanssa jatkuu, sillä saimme paljon hyviä ajatuksia niiden jatkokehittelyyn. Tunteisiin liittyviä sanoja tuli kortteihin lisää, ja saimme kerättyä myös uusia kulttuurisia merkityksiä. Työpajamme oli hyvä esimerkki tutkijoiden ja museokentän yhteistyöstä, jota kaivataan lisää.
Järjestämme mielellämme työpajoja myös muille tahoille. Esinemuistojen kautta voi tutkia erilaisiin tilanteisiin liittyviä affektiivisia kokemuksia ja lähestyä vaikeasti sanoitettavia tunteita ja kehollista tietoa. Teemme ensi lukuvuonna yhteistyötä OKL:n taidelähtöisen oppimisen kotiryhmän kanssa ja tutkimme, miten affektikorttien avulla voi tarkastella opettajan identiteettiä ja taideaineisiin liittyviä kokemuksia.
Yhteystietomme löytyvät SENSOMEMO-hankkeen sivuilta. Ota rohkeasti yhteyttä!
Kristiina Korjonen-Kuusipuro & Eerika Koskinen-Koivisto
